Näen ihmiset ympärilläni, mutta olen heille näkymätön. Aistin lämmön ja rakkauden, mutten tunne niitä. En iloa, riemua, en surua, haikeutta. Vain ja ainoastaan kylmyyttä ja tyhjyyttä. Kävellessäni eteenpäin, katselen ympärilleni, ja huomaan, että aurinko on juuri laskemassa. Viime säteet koskevat maahan ennen kuin yö saapuu pimeyden hahmoineen. Olen yksi heistä. Nimeni on Kuolema (c)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti