Miten voi olla kuusi vuotta aikaa sanoa jotain niin pientä ja vähäpätöstä, ja samalla niin suurta, eikä saa sitä tehdyksi? Kuusi vuotta, ja muutaman viikon päästä se aika päättyy. Tuntuu, kuin joku munakello raksuttas hitaasti sitä aikaa ja kohta se pärähtäis soimaan. Inhottavin tunne ikinä sanon minä. Onneksi on joku niin ihana, kuin Jasmina
joka tietää mistä mä puhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti